Mikä surkea ja kauhea tola!

"Entä miten sinä voit?" Sanoi Nalle Puh. Ihaa pudisteli päätään. "En oikein voi", hän sanoi. "On ottanut voimille." -Nalle Puh

Tunnelielämän vuoristoradassa tuli eteen yllättäen taas syöksykierre. Tänään havaitsin nimittäin kauhukseni, että Naistenlahdenkadulta olikin kaaadettu KAIKKI puut siitä pikku puistikosta Välimaankadun päästä! EIIIH! Yksi vain piti kaataa, asukasillassa niin arveltiin. Tosin silloin ei vielä tiedetty tarkkaan mistä ne putkistot tai mitä lie tuonne asennettiinkaan tulevat kulkemaan. Näiden puiden kaataminen ei kai tunneliin varsinaisesti liittynyt, mutta nyt on kaikki puut kuitenkin kaadettu ja tienoo entistä karumpi.. Ullatuuuus! Ihan pahaa tekee.
Tuli kyllä aivan lohduton olo. Tämä oli kai sitten se "viimeinen pisara". En halua katsella enää YHTÄÄN tällaista puoskarointia.

Kaikki puut kaadettu! EIH! (151015)

Kovin on puuton näkymä. NIIN surullista. (151015)

Armonkallion huudeilla ei enää ole juuri mikään ennallaan. Tai no, Soukkapuisto ja Leppäkadun ja Lapintien välissä oleva "naamapuisto" sentään ovat koskematta. Soukkapuisto näkyy säilytetyn jossain Ranta-Tampellan havainnepiirroksessa sentään, joten sitä ei kaiketi myllätäkään missään vaiheessa. Toivottavasti.

Yhteyttä Kastinsillalta tulevalle Ratapihalle valmistellaan.
Ei liiemmin enää viherrä tästäkään suunnasta. (151015)

Tästä ei kyllä voi kukaan iloita tai olettaa, että tämä olisi meistä asukkaista jotenkin hieno asia. Kaikki mahdolliset puut ja vihreys kulmilta kaadetaan.
[Tässä on nyt vähän samoja piirteitä kuin hallituksemme viimeaikaisissa touhuissa. Osalle näyttää lankeavan huomattavasti kaliimmpi hinta. "Tällaisia kipeitä ratkaisuja vain täytyy tehdä." Me saadaan tunneli.
Alkaa kyllä pikku hiljaa tuntua siltä, että me oltais ainakin täällä nyt jo niinku osuutemme  maksettu... Ei kiitos enempää. Yhtään. Mitään. Nyt riittää jo. En jaksa enkä halua.]

*Huokaus*. Koko Armonkallion seutu on nykyään kuin hävityksen kauhistus.
Kaikki vihreä, viihtyisä, kotoisa, idyllinen on poissa. Alkoi taas ahistaa. Ja se sama nauha alkoi pyöriä päässäni... Minä EN ostanut kotiani sattumoisin täältä. Minä EN halunnut kotia esim. Hämeenkadun varresta. En, koska halusin asunnon rauhallisesta, kauniista ja idyllisestä ympäristöstä jne, jne. Ja sellaista täällä olikin.
Mitä siitä on enää jäljellä? Eipä juuri mitään. Koko tienoo on vedetty matalaksi. On tunnelia, väylärakentamista, siltaa, kerrostaloa... You name it, we have it!  On tässä alustaa kaupungin kasvaa, on.

Ai *rumasana* miten taas riipii ja raastaa.

Otin minä pari kuvaa työmaallekin päin, vaikka olinkin ihan tunnekuohussa. Kävelin hiukan paremmille zoomauspaikoille, mutta eipä siellä liiemmin mitään uutta näkynyt.

Asfalttia näkyvissä. Naistenlahti (151015)

Naistenlahden työtunneli (151015)

Kääntelin sitten vielä hiukan veistä haavassa illemmalla ja surffailin Street viewissä.

Silloin, kun täällä oli vielä vihreää. Kuvat Googlen Street viewistä.

Lomailu onkin sitten sujunut muilta osin varsin mallikaasti. Vain tämä kotini välitön ympäristö aiheuttaa harmitusta ja mielipahaa. Lähempä siis reissun päälle.

Täytyy taas hiukan asennoitua ja reipastua reissuillansa. Kai mä tästäkin toivun. Plääh.
                                                        -A.

EDIT. pe-aamulla: Myt oli pakko tulla laittamaan tänne kuva, joka pompsahti FB:ni news feediin. Hihhhi... On kyllä aivan loistava kuva. Ihan täytyy nauraa ääneen.

Vuoden takainen tunnelmakuva FB:ni seinältä.

Voi toista, voi rassukkaa. :)  Minulla menee kyllä huomattavasti vahvemmin. :D Eilen fiilarit oli kyllä ajoittain hiukan tuota luokkaa. Yön yli nukuttuani ei edes ahista ollenkaan niin paljoa. Ehkä tää taas tästä. 

Keskeneräistä työtä ei pitäisi arvostella, mutta tämä kestää niin kovin kauan, tämä keskeneräinen työ, että välillä meinaa vaan väkisin ottaa hiukan voimille.

Aurinkoa ja iloa meille ja teille kaikille viikonloppuun!